Ensimmäisenä keskellä päivää autopaikalta löytyi pienenä yllätyksenä Nissan Almera rekisterinumerolla TKG-598. Tämän Nissan 4D Almera Sedan 1.5-BAAN16/254 auton oikea omistaja oli Nordea Rahoitus, auto oli hommattu osamaksulla ja sen haltijana eräs viestintäalan toiminimiyritys Heinolantieltä Uudenkylän tienoolta. Sinänsä autopaikkaa ei sillä hetkellä tarvittu yhtään mihinkään, mutta kyseessä on periaate. Tällainen nyt ei vaan käy. Aikaa jäädä paikalle selvittelemään asiaa ei myöskään ollut kovin paljoa.

Auton takaosasta löytyi kätevästi ilmastointiteippiä sekä palanen paperia, joilla päätin jättää auton omistajalle lappusen kysyäkseni mitä mahtaa hänen autonsa tehdä autopaikallani. Lappu liimautui varsin kätevästi kuljettajan puolen sivuikkunaan erittäinkin pitkillä teipinpalasilla. Loppupäivästä auto oli kadonnut.

Nissan Almera pysäköity varsin väärin

Toisessa tapauksessa oli ilmestynyt paikalle kauppareissun aikana Oriola Oy:n omistuksessa oleva valkoinen Volkswagen Passat farmari rekisterinumerolla YHX-486. Annoin nyt vielä tässä kohtaa mahdollisuuden hoitaa se auto ajamalla pois paikalta, vaikka hinausköyden käyttäminen näin talvisaikaan polttelikin jo kovasti sormia. Jopa niinkin kovasti, että kävin hakemassa takakontista köyden jo valmiiksi tulevaa hinaustehtävää varten ja tutkin parhaan kiinnityskohdan olevan peräkoukussa. Vein myös tavarat sisälle ja varmistin omalla autollani, ettei pysäköijäsankari sillä aikaa pääsisi salaa katoamaan mihinkään.

Volkswagen Passat YHX-486 pysäköity sekin väärin

Elisan rekisteritietopalvelu ystävällisesti kertoi auton omistajan nimen ja Eniron numeropalvelu puhelinnumeron. Soitin Oriola oy:n omistuksessa olleeseen puhelinliittymään auton omistajalle, joka ei ensimmäisellä soittokerralla vastannut. Annoin mennä vastaajaan jättäen tyhjää viestiä ja pitkään. Soitin uudestaan, jolloin naishenkilö vastasi. Kerroin asiakseni, että autonne olisi nyt syytä siirtää pois autopaikaltani vähän vikkelästi. Omistajalta irtosi lisätietona auton olevan sillä hetkellä poikansa käytössä, mikä sinänsä siinä kohtaa ei minua vähääkään kiinnostanut, vaan auton siirtyminen täysin muualle. Lupasi ottaa yhteyttä poikaansa.

Kun olin tätä siirtoa sen jälkeen 10 minuuttia odotellut, olin jo soittamassa uudestaan ilmoituksen aiheesta autonne poistaminen pysäköintiruudustani hinaamalla, kun läheisestä kerrostalosta lampsi paikalle pari kolme varusmiestä. Yksi hieman hämmentyneenä totesi olevansa auton kuljettaja. Ehdotin asiaan parhaan selityksen olevan sellainen, että olitte menossa naapuriin ja erehdyitte jostakin syystä pysäköintipaikan numerosta. Viereinen paikka kun on yleensä aina tyhjänä. Kuljettajalla ei kuitenkaan ollut sanojensa mukaan tarjota mitään selitystä tapahtuneelle, kunhan päätti parkittaa jonkun tolppapaikalle ja yrittää selvitä asiasta tuurilla.

Vaatimukseeni rekisterinumeron selvittelyn ja äidille soittamisen korvaamisesta suostuttiin myöskin, vaikkakin rahaa piti lainata tupakaverilta. Maastopuku nyt tässä kohtaa tietyllä tapaa pelasti paljolta, eikä kenellekään erityisen pahaa mieltä jäänyt tapahtuneesta. Korvauspyyntökin oli samasta syystä kohtuullinen.

Ehkä seuraavalla kerralla on vihdoin se väärin pysäköineellä autolla pelastustien tukkiminen hinaustoimenpiteellä ja soitto poliisille -vuoro. Oma yksityinen rengaslukko olisi myös kätevä.

Poro Toyotan kyydissä (James Brooks)

Pohjoisnorjalainen kaveri jota Joulupukiksi kutsuttakoon oli lastannut noin sadan kilometrin matkalle Subaru Foresterinsa kyytiin viisi poroa. Kolme takapenkille ja kaksi takaosaan. Näin se homma joulun jälkeen etenee, kun porojen kanssa lentely keräisi liikaa huomiota. VG:n ja Aftonbladetin kuvissa näkyy vielä selkeämmin mistä on kyse.

Kuskin tarkoituksena oli viedä porot Karasjoen tienoilta Børselviin, mutta poliisin kiinnitettyä sattumalta asiaan jonkin verran huomiota Finnmarkin kunnassa sijaitsevassa Lemmijoen kylässä, kuljetus pysäytettiin. Kuljetukselle löytyi kuitenkin etukäteen ikään kuin tarkistettu lupa eläinkuljetuksia Norjassa hallinnoivalta Forsvarets sikkerhetsavdelingiltä, joten asiassa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa – paitsi poliisin mielipide kuljetuksen vaarallisuudesta. Viranomainen tässä kohtaa käytti luonnollisesti sanaa tappava.

Poroillehan ei riittänyt turvavöitä, tosin takaosassa niitä ei olisi ollutkaan. Kolmelle takapenkkiläiselle olisi ollut tarjolla poroforesterissa kolmipistevyö.

Trion pysäköintihalliin tuli muutama vuosi sitten ekohippien ekopysäköintipaikkoja, jotka ovat “varattu vähäpäästöisille ajoneuvoille.” Näihinhän ei voi järkevällä perheautolla pysäköidä. Totesin silloin aikoinaan, että oikeutetusti keskelle kahta paikkaa pysäköinti olisi jopa hyvin perusteltu ratkaisu. Erityisesti kahteen ruutuun pysäköiminen vinottain, koskapa Foresterin päästöt ovat niin vähäiset. Rajoitus on 150g/km/parkkipaikka ja oma arvioni päästöistä on noin 300g/km luokkaa, eli kaksi parkkipaikkaa – molemmille ruuduille on silloin se 150.

Joten tuumasta toimeen!

Subaru Forester - vähäpäästöinen ajoneuvo

Yritin tietoisesti päästä sellaiseen nurkaan, jossa lämpöä olisi eniten, kaukana ovista ja mahdollisimman korkealla eli jokseenkin keskelle ja ylös. Saman pysäköintihallin ilmastonmuutosCO2-parkkipaikat sijaitsivat strategisesti huonoissa paikoissa.

Tiesin jo etukäteen minne näin ollen suuntaisin, jos siellä vain olisi tilaa ja… olihan siellä, sen lisäksi siitä samaisesta nurkasta löytyi jo valmiiksi toinenkin Forester jossa lienee olleet samat toimenpiteet kyseessä. Lämpötila paikalla oli reilun kymmenen asteen tienoilla. Ei muuta kuin auto parkkiin ylämäkeen lämmöstä nautiskelemaan.

Forester(it) parkkihallissa

Tiedustelu osoitti vastaavan auton kattotelineiden yläpuolelle jääneen useampia senttejä tyhjää tilaa, joten aika pitkälle uskalsi huoletta ajaakin. Päätä ei siltikään  osannut luonnollisesti varoa autosta noustessa näin matalassa paikassa vaan se kolahti tietenkin kattoon – vaikka vaaran merkit olivat etukäteen nähtävissä.

Muutaman tunnin sulattelu riitti melko hyvin ja loput jäät pystyi vaan heittelemään pois auton päältä. Ainoastaan oven etuosiin sisätilan lämmittimen ansiosta pakkautunut jää ei tällä kertaa täysin ehtinyt sulaa.

Talviautoilu on nyt vähän kovempien pakkasten myötä taas muistunut mieleen. Takaluukku on nyt pari kertaa tuonut ongelmia jäätymällä kiinni lukon mekanismin kohdilta. Kahva kyllä toimii hyvin, lukitus vaan ei aukea… Avaimella vääntämällä tuon ehkä saisi auki jäätyneenäkin, mutta se edellyttäisi lukkosulan käyttöä ja mieluiten sitä ei tule käytettyä lainkaan. Pienen sulattelun tahi hetken ajelun jälkeen toimii takaluukun lukituskin taas.

Samoin jäätä kertyy ikävästi juuri tuonne takaluukun yläreunaan, sisäpuolelle. Luukkua on ajoittain hankala saada täysin auki kun jää pistää siitä yläreunasta vastaan…

Kulutuslukemat 2008-2012

Suurempana kuvana tulokset näkyvät tästä (PDF-dokumentti).

Jos kaaviota nyt jotenkin lähtisi analysoimaan, niin. Lamban vaihdon jälkeen tuolla aivan loppupuolella kulutus on tippunut suunnilleen lukemista 12,38 tuonne noin 10 litran tienoille. Tähän saattaa kuitenkin vaikuttaa se, että 10,85 on useamman tankkauksen ajalta (en tankannut parilla kerralla täyteen). Lisäksi siinä on tullut ajettua jonkin verran matka-ajoa. Suuntaus on silti hyvä, mutta esimerkiksi tällä hetkellä kun on taas pelkkää kaupunkiajoa näyttäisi bensaakin menevän taas enemmän. Jos kuitenkin päästään tuonne 11-12 litran tienoille niin hyvä sinänsä.

Nähdäkseni lambda on saattanut olla osittain rikki jo tuolla elokuun jälkeen, jonka jälkeen lukemat ovat olleet kovin suuria. 14 litraa on aika paljon. En osaa sanoa onko tähän olennaisesti vaikuttanut myös auton tyhjäkäynnillä seisominen aamuisin noin 10-15 minuuttia per aamu. Auto seisoo nykyäänkin aamuisin tyhjäkäynnillä saman verran, mutta lukemat ovat silti pienempiä.

Auto myöskin kävi huollossa marraskuun alussa, joka saattaa myöskin näkyä – niihin aikoihin kulutus näyttää myös tippuneen.

Kokonaisuutena vähäsen yli kolmen vuoden aikana bensaa on kulunut 5400,7 litraa, jolla on päässyt etenemään yhteensä 48965 kilometriä. Rahana se tekee 7904,77 euroa. Keskikulutus koko ajalta on ollut 11,03 litraa/100km mikä on kai ihan kohtuullista automaattiturbonelikolle. Luminen sää vaikuttaa kulutukseen nostavasti, koska neliveto on neliveto ja turboahdettu on aina turboahdettu.

Kun ilmastosta oli alussa mainintaa, niin tässäpä vielä lopuksi kylmäkäynnistyksen aiheuttamaa lämmittävää röpötystä viime talven pakkassäiltä. Luonto kiittää osallistumisesta ilmastotalkoisiin.

(Video: Watch this video on the post page)

(Video: Watch this video on the post page)

Laite on melko omatoiminen. Kiinnitys tuulilasiin, virtajohto kiinni ja se lähtee automaattisesti kuvaamaan. Toiminnoissa on kätevästi päättymätön muistikortti, joka kortin tullessa täyteen poistaa aina vanhimman tiedoston. Tallennusvauhti on noin 20 minuuttia / giga, eli 8 gigan muistikortille mahtuu ajelua noin 160 minuuttia eli 2,5 tuntia. Vastaavia omiin tarpeisiin soveltuvia tallennusratkaisuja saa tilailtua kiinalaisilta tovereiltamme Dealextremestä.

TÜV Nord

Helsingin Sanomat kertoilee Toyota Priuksen olevan saksalaisten katsastusyhtiö TÜV:n viime vuoden tilastojen mukaan vähävikaisin ajoneuvo jota katsastetaan.

Uutisen ensimmäisessä kommentissa onkin esitetty erittäin aiheellinen kysymys: “Missähän mahtaa olla subarusta[sic] tilastot tuossa saksalaisessa setissä?” Niin, missäköhän?

Vuonna 2010 eli tilastossa 2011 Subaru on kuitenkin ollut sijalla neljä ja seuraavana vuonna ei olisi edes yhden yhtä mainintaa koko merkistä – vähintäänkin hämmästyttävää.

Koskapa vuonna 2010 Subaru Forester on ollut 4-5 -vuotiaiden autojen kohdalla sijalla 9, pitäisi sen nyt loogisesti löytyä edes jostain 6-7 -vuotiaiden autojen listalta. Hesarin PDF:ssä on sijoja numeroon 104 asti ja Fore olisi siis pudonnut jopa alemmas kuin Renaultit… Tämä ei sentään ole mahdollista.

Vuonna 2010 Subaru Forester oli 6-7 -vuotiaiden autojen listalla sijalla 3, joten voisi olettaa niiden samojen kappaleiden löytyvän nyt osittain 8-9 -vuotiaiden listalta. Ehei, sijoituksia on kyllä 85:een asti, vaan ei Forea. Renaultit sieltä pohjalta taas kattavasti löytyvät, joten ei tämäkään kovin mahdolliselta kuulosta.

Ehkä kaikki Subarut ovat sitten vaan yhtäkkiä viime vuoden tilastoaikana lahonneet täydellisesti käsiin ennen katsastusta?

Enkä malta olla tähän nyt linkittämättä 2009 kirjoittamaani juttua turvallisimmista Subaruista, nimittäin sieltä löytyy Taloussanomiin kommentoitu totuus, joka tässäkin kohtaa selvästi on oikeassa.

Kaikki tutkimukset joissa SUBARU on kärkisijoilla pitävät paikkansa. Jos SUBARU ei ole kärjessä, se ei ole ollut mukana tutkimuksessa. Näin yksinkertaista se on, eli tutkimus pitää paikkansa. [Taloussanomat]

Joten ohjetta soveltaen, tämä tutkimus ei siis pidä paikkaansa. MOT.

PS. Kauppalehti mainitsee samoihin aikoihin, miten toisaalla eli Brittein saarivaltiossa Subaru Forester valittiin nelivetoihin keskittyvässä aikakauslehdessä Total 4×4 Magazinessä vuoden nelivetoautoksi.

Olin irrottanut liittimen ja laittanut sen takaisin, muttei mitään eloa löytynyt siltikään. Googletellessa järkevin vikakoodin korjaustapa olisi vaihtaa koko lambda-anturi uuteen, koska ne ovat kuluvia osia ja käytännössä helpoin tapa selvittää onko vika oikeasti juuri lambdassa.

OBDScope kertoi sekä päällä olevan, että historiallisen vian olevan P0031

Lambdan liitin konehuoneen puolella

Hain perjantaina Motonetistä sinne tilaamani lambdan ja löysin aikaa ja paikan vaihtotyötä varten. Sehän oli paketissa olevan tarran päiväyksestä päätellen ehtinyt jo torstaina perille, ei tosin näkynyt varastosaldoissakaan netin kautta varmaankin varauksesta johtuen. Kyseessä oli nyt alkuperäinen Denson DOX-0306, jonka sopivuus on ensimmäisen sukupolven Foresterin SF-korimallin S-turbomalleihin 2000-2002.

Paketin mukana tuli itse palikka, sekä pieni pussillinen Kroon Oil Copper+ -tiivistetahnaa kierteitä varten. Johdon pää oli mainiosti jo kiinni, joten muuta ei tarvitsisi tehdä kuin vanha liitin irti, vanha anturi irti, uusi anturi kiinni ja sen liitin kiinni. Kuulostaa melko helpolta operaatiolta ja sitä se käytännössä onkin. Ilman asennusmonttua olisi tosin ollut huomattavasti epämukavampaa ja vaikeusastekin olisi noussut jonkin verran.

Uusi lambda, Denso DOX-0306

Asennuspaikalta piti kyllä löytyä ihan lambdahylsy, jonka olen muinoin ostanut varastoon, mutta löytyikö sellaista tietenkään nyt kun tarvetta olisi. Lisäksi vähän epäilen tuon hylsyn toimivuutta, se oli aika pitkä ja edessä juuri siinä kohtaa oli myös peltiä jota olisi joutunut taivuttamaan pois tieltä tai jotain. Päässä kuitenkin kuvassa näyttäisi olevan paikka josta vääntää lenkillä, joten ehkä se olisikin onnistunut. Onneksi olin kuitenkin varautunut siihen, ettei hylsyä kuitenkaan enää löydy ja ostanut 22mm kiintoavaimen – muiden kertomusten perusteella lambda lähtisi kätevästi irti pelkällä sellaisella, jos pohjapanssarin ottaa ensin irti. Otin siis pohjapanssarin irti. Mutta mutta.

No eihän se lambda mihinkään lähtenyt kiintoavaimella, kun edessä oli vielä lisäksi metallinen suoja, jonka reiästä lambdan pää tuli ulos. Yritin kyllä ja pujottelin erittäin sopivasti lenkistä mahtuneen liittimen ja sen johdon lenkin läpi, mutta lenkki ei painunut lambdaan riittävän syvälle jotta sitä olisi saanut kierrettyä mihinkään. Suojakin oli kiinni neljällä pultilla, jotka olivat päältäpäin täysin ruosteen peitossa. Se ennakoi jo niin helppoa irrotustyötä, että sopii arvata liikahtivatko ne mihinkään kun tarjosi niille vähän 12mm lenkkiä. Ei hätää, viisaasti hain 12mm hylsyn ja… ai niin minkä räikän siihen kiinni? Tuli jälleen mieleen, että on se hyvä kun on näin hyvin ehtinyt näitä kaikkia tarpeellisia työkaluja hankkimaan. Paineilmalla toimiva pulttipyssy olisi kyllä ollut  saatavissa, mutta mistäpä järjestäisi paineilmaa tähän hätään.

Suoja on kiinni neljällä ruosteisella pultilla

Selvisin kuitenkin erittäin helposti kahdesta pultista tökkäämällä hylsyyn kiinni rengasraudan tyhjän neliöpään. Kahden muun alle taas ei kyseinen yhdistelmä mahtunut. Kolmas siis tuotti hieman ongelmia, sekin lähinnä auton sijoittelun takia – 10 senttiä kun olisi ajanut enemmän vasemmalle niin ei olisi tuottanut, mutta sekin pultti lopulta lähti pyörimään. En tuota CRC:n MoS2-irrotusöljyä säästellyt… Neljäs, joka sijaitsi aivan lambdan vieressä lähti pitkällisen taistelun jälkeen lenkin, vasaran ja räikkälenkin avustuksella irti sekin.

Suoja irrotettuna

Sitten sainkin itse lambdan irrotettua pelkästään lenkillä melko helposti. Kiinni ruostunuthan sekin luonnollisesti oli, jolloin CRC:n, lekan ja lenkin yhdistelmä auttoi…

Vanha lambda vielä kiinni ja irrotusta odottamassa

Samalta näyttää, mitä nyt toinen vähän kulunut…

Uusi ja vanha lambda-anturi vierekkäin

Irrotuksen jälkeen homma olikin melko selkeää. Liat pois kiinnityspaikan kierteiden ympäriltä, kuparitahnat anturin kierteisiin kiinni ja uusi anturi kiinni. Tämän jälkeen oli syytä muistaa laittaa ensimmäiseksi suoja kiinni tuohon ympäröivälle alueelle ja vetää kaapeli reiän läpi, koska muuten jatko olisi aika vaikeasti toteutettavissa. Johto samaa reittiä konehuoneen puolelle mistä se alun perin tulikin ja kiinni liittimeen. Suojapanssari vielä paikoilleen pohjaan ja kaikki valmiina.

Yritin kovasti välttää mahdolliset vastaavanlaiset ongelmat jatkossa rasvaamalla kaikki nyt irrotetut pultit Redlinen CV-2:lla, sitä kun oli edellisistä projekteista jäänyt. En tiedä onko tuosta pulttien rasvailusta mitään erityistä hyötyä tulevaisuudessa, mutta yritetty on.

Pultit käsitelty Redline CV-2:lla

Vanha lambda

Auto käyntiin: vikavalo palaa edelleen. Mutta mutta, vikojen lukeminen bluetooth-liitäntäisellä palikalla ja puhelimen OBDScopella näytti nyt erilaiselta ja toinen vioista oli hävinnyt. OBDScope näytti siis aiemmin samaa vikaa kahdella eri tavalla: toisessa oli huutomerkki kolmion päällä, jonka päättelin olevan aktiivisen vian merkki, toisessa taas oli pelkkä ympyrä, jonka kuvittelin olevan historiallinen vika. Silti nyt OBDScope näytti tuota punareunaista kolmiota, eikä ympyrää… Olisiko sittenkin vika ollut jossain ihan muualla kuin lambdassa…

EcuExplorer reset

Pikainen vaihto kaapeloituun palikkaan ja se kiinni kannettavaan. EcuExplorer näytti vian olevan pelkästään historiallinen, eikä aktiivinen. Wuhuu! Eihän siinä sitten muuta kuin ECUn resetointi, auto sammuksiin, virrat pois ja takaisin päälle: vikavalo ei enää syttynyt, ongelma korjattu. Olihan se juurikin näin miten pitikin olla. Parin tunnin operaatio siitä kaiken kaikkiaan tuli vastoinkäymisineen, työkalujen etsimisineen ja opetteluineen.

Sitten vain miettimään, piristyikö auto tästä vaihdoksesta myös ja millainen on vaikutus kulutukseen.