Kategoriat

New Car

Maanantaina päästiin siis tekemään kauppaa ja vaihtamaan auton omistajaa. Kävin pikaisella aamupalalla hotellin aamiaistilassa, otin tavarat mukaan ja kirjauduin ulos hotellista. Thomas haki siitä vastapäisen aseman pihalta mukaan ja suuntasimme hakemaan kesärenkaat vanteineen mukaan + muut lisätavarat ja teimme kauppakirjan hänen asunnollaan.

Thomasin asuinaluetta, Nokia E71 hämmästyttää kuvanlaadullaan...

Thomasin asuinaluetta, Nokia E71 hämmästyttää kuvanlaadullaan...

Sen jälkeen suunnaksi Kfz Zulausstellung eli paikallinen rekisteröintivirasto. Pääsimme sinne antamaan kaikki paperit, passin sun muut ja toteamaan, että muuten ihan ok – mutta pakokaasumittaus tarvitaan ja export-vakuutukseksi täytyy olla eri lomake (eli vähän kalliimpi) kuin mitä nyt on autoliikkeestä ostettu. Keine problem.

Kauppakirja

Kauppakirja

Tästä suunnattiin Dekran mittauspisteelle, jossa ei tietenkään ollut ketään kello 08:00 kun paikan piti aueta. Muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme kiinni Dekran keskuksen, joka soitteli juuri kello 8:10 paikalle ilmestyneelle työntekijälle. Hetken ihmettelyn jälkeen auto halliin ja mittarit kiinni, mutta mittari näytti aivan omituisia lukemia, eikä kyllä laitteiden käyttötaidossakaan kehumista ollut. Pitkään niitä laitteita ihmetteli, mutta Dekrasta ei nyt lopulta ollut apua ja näin ollen soitto lähialueen Subaru-liikkeeseen. Olettaisin, että jos pakokaasumittausta meinataan suorittaa, niin anturi pitää olla siellä pakoputkessa kyllä, mutta putki pitää tukkia… Yleensähän tämä tehdään sillä pakokaasunkeräysputkella. Eihän siitä muuten mitään tulekaan.

Subarun luona auto pienen neuvottelun jälkeen saatiin halliin katsottavaksi ja mitattavaksi, vaikkei mitään aikaa ollutkaan varattuna. Pakokaasumittauksen tulokset olivatkin jo järkeviä ja ihan kunnossa. Kun tämä oli saatu hoidettua, suunnattiin takaisin alkuperäiseen pieneen autoliikkeeseen ja sieltä tuli mukaan keltainen export-vakuutus.

AIG-vakuutus 15-tag

Sitten otettiinkin suunnaksi jälleen Kfz Zulausstellung, johon mentiin uusiksi papereiden kanssa. Siellä oli kuitenkin saksalaisella järjestelmällisyydellä ja tehokkuudella hoidettu kaikki melko valmiiksi ja kävimme rekisteröintiviranomaisen kanssa varmistamassa auton rungossa tosiaan olevan saman sarjanumeron kuin papereissakin. Oli se. Ihan järkyttävän tuulinen sääkin oli koko aamun ollut.

Saksalainen rekisteriote

Saksalainen rekisteriote

Saksalainen rekisteriote

Saksalainen rekisteriote

Auton tiedot eri kielillä muissa maissa ajelua varten

Auton tiedot eri kielillä muissa maissa ajelua varten

Tällä kertaa saatiin siitä konttorista mukaan paperi, jonka kanssa kävelimme kadun toiselle puolelle kilpien painatusliikkeeseen. Kilvet valmistuivat parissa minuutissa ja pääsimme takaisin jatkamaan rekisteröintiä. Auton entisen omistajan kilvistä irroitettiin sinettitarrat, jonka jälkeen laitettiin omiin kilpiini rekisteröintitarra ja allekirjoitettiin parit paperit. Sitten kaikki olikin kunnossa ja menimme entisen omistajan hampurilaisbaariin vaihtamaan rahaa. Ja ei, en olisi tästä operaatiosta kylläkään täydellisen yksin selvinnyt millään, ehkä kenties jonkun kirjasen kanssa jossa olisi ollut kaikki tarvittavat lauseet. Enkä silloinkaan olisi ymmärtänyt kuin puolet kysymyksistä ja tuskin mitään erityisen teknisiä sanoja. Koska ei siellä todella kukaan puhu englantia, ainoa joka sitä jotenkin osasi oli se Dekran tyyppi. Ihan hyvä, että auton myyjä hoiti periaatteessa kaiken puolestani. Samoin jos olisin ostanut auton kaupasta, myyjä olisi saanut korvausta vastaan hoitaa rekisteröinnit sun muut kanssani. Toisaalta, näin toimittuna ei tarvinnut maksaa saksaa ja suomea puhuvalle välittäjälle noin 1000e korvausta siitä, että olisi tullut paikalle hoitamaan samat asiat kanssani. Älytöntä säkäähän tässä oli mukana, eli menee hyvin kyllä seikkailusta.

Uusi omistaja edellisen omistajan American Dinerin pihassa

Uusi omistaja edellisen omistajan American Dinerin pihassa

Edellisen omistajan rekisteröintitodistus

Edellisen omistajan rekisteröintitodistus

Edellisen omistajan katsastuspaperi

Edellisen omistajan katsastuspaperi

Edellisen omistajan kauppakirja huom. hinta

Edellisen omistajan kauppakirja huom. hinta

Edellisen omistajan TÜV sivu 1

Edellisen omistajan TÜV sivu 1

Edellisen omistajan TÜV sivu 2

Edellisen omistajan TÜV sivu 2

Pääsin sieltä sitten eteenpäin älyttömän kapeita katuja pitkin suuntaan X vähän kokeilemaan miltä ajaminen tuntuu ennen pitempää reissua. Ihan hyvinhän se sujui. Navigaattoriin vaan suunnaksi Köln ja siellä sukulaisten osoitteeseen, eli käännyn takaisin ajettuani tavallaan väärään suuntaan joitakin kilometrejä ja pistinkin laitteen etsimään lähimmän bensa-aseman. Eka vaihtoehto sanoi vaan, että pitäisi kääntyä ympäri, joten toinen vaihtoehto peliin ja sama juttu. Kolmas neuvoi muutaman kilometrin päähän ja pääsin ihan bensaakin tankkaamaan. Ihan hyvä että mittareissa luki mitä ne super sun muut oikein on, koska olisin muuten ollut vähän hukassa. Kaupan kautta evästä ja suunta noin jonnekin luoteeseen. Kello oli tässä vaiheessa jotakin ehkä 12.

Ajaminen oli ihan helppoa. Vaikka suuresti oli monissa kirjoitelmissa varoiteltu siitä, miten saksalaisilla moottoriteillä on hengenvaarallista ajaa ja aina pitää katsoa piiiiiiitkään ettei tule ohittajia vasemmalta sun muuta, niin ei se siellä ajaminen lopulta paljoa eroa esim. Lahti-Helsinki -moottoritiestä. Rekat nyt tietty ohittelevat tuolla toisiaan vähän enemmän ja tukkivat kaksikaistaisilla teillä äärimmäisen tehokkaasti vasemman kaistan, mutta muuten aika samaa. Ajonopeudet olivat siellä vähän järkevämmät. Tarvittaessa ajelin aina rekkojen perässä ja välissä ja sieltä sitten turbon ystävällisellä avustuksella ohi.

Huomautettakoon, ettei radiosta kuulunut ääntä kun johto oli jotenkin irti. Meni kyllä päälle, mutta oli jotenkin niin yhdistetty vahvistimeen, ettei toiminut. Jee.

Matkamaisemaa

Matkamaisemaa

Nopeusrajoituksiakin siellä oli, vaikkakaan en niistä ihan hirveästi ymmärtänyt. Oletin, että jos vasemmalla ja oikealla on rajoitusmerkki, niin se vaikuttaisi olevan lähinnä suuntaa-antava. Ainakaan muiden ajonopeuksista päätellen se ei tainnut olla mikään kovin sitova rajoitus. Soittelin Tintille, että nyt olisin parin tunnin päästä siellä Kölnin suunnilla ja silleen. Matkalla oli ihan hienoja vuoristontapaisia maisemia, mutta ei mitään järkeviä pysähdys- tai näköalapaikkoja, joista olisi nähnyt niihin. Saavuin sitten aikanaan perille toooodella ison saksalaisen talon pihaan, piti ihan vielä soittaa ja varmistaa että olikos se talon numero 9 ja Tinttihän oli saapunut juuri samaan aikaan kotiin kun ajoin siihen itsekin. Oli sen verran ihmeelliset hampurilais+ranskis -tarrat autossa, että herätti vähän ihmetystäkin.

Suunnitelma oli siis yöpyä siellä Tintin luona maanantai + tiistai ja lähteä sitten keskiviikkona kohti Tukholmaa. Ehdittiin hyvin tavata serkkujenkin kanssa molempina päivinä, edellisestä tapaamisesta olikin kertynyt ihan pikkuisen aikaa (Mikaelin tapaamisesta noin kevyet 27 vuotta). Harvemmin kun Saksan suunnilla on tullut käytyä millään asioilla, mutta itse asiassa sinne lentäminenhän ei olekaan mitenkään erityisen kallista ja voisi siellä mielellään vierailla useamminkin!

Äärimmäisen yllättävää tosiaan oli, että ihan Lidlissäkin myytiin viinaa. Ja Rewessä oli ruokakaupasta erillään upouusi juomakauppa, jossa oli pelkkiä juotavia. Sieltähän tuli mukaan puulaatikollinen puna- ja valkoviinejä, emmekä Annan kanssa saaneet neuvoteltua puulaatikkoa edes ilmaiseksi mukaan, vaan siitä piti maksaa ihan parin euron pantti. Se oli suunniteltu olutpulloille, eikä siis ollut ihan täydellinen viineille, mutta kuitenkin toimiva ratkaisu.

Käytiin Annan kanssa katsomassa Tintin työpaikkaa ja vanhaa kirkkoakin pienen matkan päässä samalla reissulla.

Kirkon pihalla

Kirkon pihalla

Kirkko

Kirkko

Sain lisäksi kaupungista hankittua Nokian autolaturin, jolla selviäisin loppumatkan suunnistamisesta. Eihän tietenkään tullut mieleen ottaa lähtiessä mukaan myös autolatureita, vaikka autoa lähdin hankkimaan. Navigaattorin autolaturi oli, joten vuorottelin sitä ja puhelinta aina välillä sitten vaikka olisi ollut 12V lähtö myös auton takaosassa.

Keskiviikkoaamuna herätys oli 02:30 ja viinit autoon, navigaattorille suunnaksi Nyborg ja matkaan. Sinne oli muistaakseni joku reilut 700km. Kello 03:00 lähdin matkaan pimeässä ja noudattaen sokeasti navigaattorin opastusta. Hyvin meni suurimmaksi osaksi. Moottoritielle päästyäni olikin lähinnä suoraa tietä seurattavana. Yhdessä kohtaa vain tuli pieniä ongelmia, kun tuli vastaan tietöiden opasteita, jotka neuvoivat mikä minnekin ja navigaattori käski matkaa suoraan. No joo jatkaisinkin, mutta kun kolme kaistaa jatkuivat suoraan ja jokainen eri nimellä. Eih, joten valitsin tietenkin väärin. Turn around. Muutamien kilometrien päästä löytyikin sitten kääntöliittymä ja takaisin. Tietöitä oli tuolla vähän väliä, niiden lisäksi rekat hidastivat menoa aivan älyttömästi. Ihan muutamia onnettomuuksiakin oli, joissa rekka oli kaatunut pientareelle.

Paluumatka olisi yhteensä Kölnistä Tukholmaan 1624km ja kokonaisuutena Bad Salzungenista Tukholmaan 1955km.

Tankkaamassa piti käydä aina välillä, ensimmäisellä pisteellä oli tietenkin vaihtoehtoina kolme eri laatua ilman mitään oktaanimerkintöjä. Otin sen superin, mutta sieltä oli aikas vaivalloista mitään bensaa ulos saada. Ikään kuin pistooli ei sopinut tankkiin. No kokeilin onko ne muut pistoolit samankokoisia ja toinenhan oli. Okei, päättelin että kyllä se super täytyy olla se oikea. Silti heti kun kahvaa painoi, rajoitin naksahti. Kävin ihan sitten kassalta varmistamassa, että onhan se super tosiaan 95:ttä ja oli se. Tiedosta viisastuneena havaitisin, ettei sitä pistoolia näemmä saakaan tunkea ihan sisään tankkiin, vaan pitää laittaa se ensimmäisen kohotuksen varaan. Sitten kaikki toimikin taas.

On the Road

On the Road

Aurinko nousi aikanaan, ei ollut juuri sadetta eikä mitään, ainoastaan järkyttävä tuuli koko päivän. Eli joka kerta kun kävin tankkaamassa, pistin takkia päälle pihalla hirveässä tuulessa. Todella kivaa. Ennen Tanskan rajaa kun pysähdyin Shellille, tuli sieltä punapukuinen kaveri tankkaamaan puolestani. Siis mitä palvelua? Ajoin tosin ensiksi mittarille väärinpäin, kun en muistanut tankin olevan vastakkaisella puolella kuin yleensä. Tankkaaja oli vieläpä lisäksi pahoillaan, että valitettavasti heillä on remontti menossa tiloissaan ja pitäisi käydä maksamassa kontissa. Oli siellä iso kontti rakennettu väliaikaiseksi kassaksi tosiaan. Samassa paikassa oli vessa, jossa piti ensinnäkin maksaa 50c pääsymaksu. Mutta mitä sillä sai? Sai ensinnäkin paperisen kuitin maksusta, sinne piti kulkea kolmioportin läpi, jota vahti joku toimihenkilö. Toiseksi oli niin teknisillä viimeistä huutoa olevilla hygienialaitteilla varustettu paikka, ettei tosikaan. Vettä käsin koskematta, desinfiointivaahtoa, paperit tulivat yksi kerrallaan, kaikki anturit olivat semmoista laatua ettei mihinkään tarvinnut käytännössä koskea vaan heilauttaa vaan kättä vierestä. Oli kyllä sen 50c arvoistakin. Samalla pysähdyksellä tarkistelin ilmanpaineiden renkaissa olevan ok.

Tästä jatkoin matkaa Tanskaan, ketään ei kiinnostanut valtakuntien rajalla mikään, siellä ei siis tietenkkään ollutkaan mitään muuta kuin kyltit että tervetuloa Tanskaan ja Pohjoismaihin. Liikennemerkit vähän muuttuivat ulkonäöllisesti ja tuulivoimaa näytettiin käyttävän enemmän. Jossain kohtaa laittelin myös navigaattorin opastamaan seuraavaksi Tukholmaan, siinä kohtaa kun matkaa Viking Linen terminaaliin oli jäljellä enää 1002km. Noh, kilometri kerrallaan. Äkkiähän se siitä putosi kolminumeroiseksi luvuksi.

Wind Power

Wind Power

Huomautan, että sisältyy aikamoisia riskejä siihenkin, kun lähtee tuntemattomalla autolla tuntemattomille teille 2000km ajomatkalle noin vain tietämättä periaatteessa mistään mitään. Yksi syy miksi halusin ajaa sieltä Tanskan kautta, vaikka matka olisikin pitkähkö, oli se silta – joka tosiaan olikin aikamoinen rakennelma. Sieltä keskeltä tosiaan näkyi joka puolella merta ja laivoja, aika jännittävää.

Storebaelt

Storebaelt

Storebaelt

Storebaelt

Sillan jälkeen tuli vastaan useampiporttinen tietulli, jossa vaan Visa sisään ja automaattinen veloitus sieltä. Matka jatkui ja aikanaan päädyin Ruotsiinkin, siellä piti maksaa toinen tietulli samalla tavalla. Pikkuhiljaa alkoi kello olemaan noin 14, joten aika katsoa missä vaiheessa voisin olla terminaalilla. Navigaattorin mukaan olisin paikalla hieman 19 jälkeen ja laiva lähtisi 20:10. Toimii. Joten huoltoasemakäynnin yhteydessä kannettava esiin, nettiin ja Viking Linen matkaliput varaukseen. Maksoin sen samalla sieltä pankkitunnuksilla ja pistin varausnumeron ylös. Hyttejä ei ollut vapaana, mutta yhden yönhän sitä nukkuu missä vaan jos on tarvis. Lepotuoleja varmaankin olisi joka tapauksessa keskellä viikkoa reittimatkalla vapaana.

Tunnelissa

Tunnelissa

Oletan, ettei Ruotsinkaan teillä mitään nopeuskameroita ollut – ei ainakaan yhtään niistä välähtänyt. Eikä näkynyt hirveästi poliisejakaan, niiden kohdalla tietty piti ajella nätisti. Yleisesti ottaen kun tie oli kuitenkin hyvä, avara ja matka pitkä niin ajelin vähemmän ja vielä vähemmän nopeusrajoitusten mukaan, vähän tilanteesta riippuen.

Tukholmaankin pääsin sateessa ja pimeydessä, eli matka ei mikään ihan yksinkertainen ja helppo ollut missään mielessä. Puhumattakaan siitä, ettei edes radio toiminut! Opin tuossa toisaalta lisäksi, että radion sulkeminen muutenkin on todella huono juttu, tulee mahdollisesti kalliiksi. Aina kannattaa pitää se volume minimissään 10:llä niin säästää huomattavasti huoltokustannuksissa.

Tukholmassa ajaminen oli helppoa – kunnes pääsin johonkin tunneliin. Siis, tosiaan. GPS kadotti signaalinsa sen samantien, joten ei ollut yhtikäs mitään tietoa minne pitäisi mennä ja mistä näistä liittymistä pääsee terminaalille, saati sitten mitään ideaa siitä kuinka pitkä koko tunneli edes on. En voinut oikein muuta kuin ajaa sen sattumanvaraisesti loppuun asti ja toivoa että menee oikein. Sattumalta meni aika hyvin, vaikka olinkin melko varma että olisi pitänyt poistua siitä liittymästä jossa oli jonkin laivan kuva. Onneksi ei.

Pääsin kääntymään Viking Linen terminaalin pihaan, mutta mistäs sieltä laivaan oikein ajetaan? 40min varoaikaa lähtöselvitykseen ja olin vähän hukassa. Ajelin siinä ympyrää, mutta ei mikään oikein vaikuttanut siltä että laivaan mistään pääsisi. Pysähdyin taksin viereen kysymään ohjeita mistä autot oikein menevät ja sieltähän neuvottiin ajamaan takaisin valoristeykseen, oikealle ja jonkin matkan päästä taas oikealle. Ahaa! Olin tietty seurannut vaan kylttejä joissa lukee että Finland, enkä ajatellut että sinne pääsee ihan muualta. No, käännyin sitten todella epämääräisen näköiselle sataman rakennustyömaalle, josta tosiaan pääsi yhdestä nurkasta kapeaa reittiä pitkin lähtöselvitysjonoon. Siellä oli muitakin ja aikaakin ihan runsaasti jäljellä. Eli kaikki ok. Auto laivaan, siellä on siis runsaasti tilaa ympärillä – ja etsimään jotain oleilupaikkaa. Lepotila löytyi, siellä ei hirveästi ihmisiä ollutkaan joten sinne lepäilemään aamuun asti.

Laivan autokannella

Laivan autokannella

Aamulla taas autoon ja odottelemaan poispääsyä. Purkaminen sujuikin jälleen nopeasti ja tehokkaasti, joten pääsin eteenpäin. En ihan tarkkaan tiennyt tulevasta muuta kuin että auto pitäisi viedä tulliin. Pysähdyin sitten sennimisen rakennuksen eteen ja menin katsomaan tullin muuttaneen tosiaan eri paikkaan vähän matkan päähän. Eihän siinä, sitten vaan Turun katuja pitkin tullille.

Tullissa asiointi oli yhtä miellyttävää kuin aina tähänkin asti, myös tullivirkailijoiden asenne tuntui olevan yhtä elämäänsä kyllästynyttä kuin joka ikinen kerta siellä asioidessa. Olin tietenkin täyttänyt laput jo valmiiksi laivassa, jotta käsittely olisi nopeaa. Olin kuitenkin saanut mukaani jonkin vanhan version ajoneuvon käyttöönottolomakkeesta, joten sain kopioida tiedot uuteen. Leima paperiin ja se oli siinä. Ihmettelin vielä, että oliko tää oikeasti näin helppoa ja kyllä, sen kun vain lähden ajelemaan kohti Lahtea. Okei.

Ajelin sitten aamulla Lahden suunnille ja tuli peuravaara-alueella ihan peurakin vastaan keskellä tietä. Se juoksenteli siihen katsomaan vasemmalle ja oikealle, sen jälkeen matka jatkui kuin ei mitään. Ainoa eläinkohtaaminen koko matkalla. Bensan hintakin oli täällä heti 1.30…1.28e/litra jollain tankkauspisteellä keskellä ei mitään, tulin pohjoisempaa reittiä ja alkoikin vähän siinä ihmetyttää millä siellä seudulla asuvat oikein ajelevat kun ei monen kymmenen kilometrin säteellä ollut bensa-asemia tai viitteitäkään semmoisista! Saksassa bensa maksoi parhaimmillaan jotain 1.18e/litra.

Lahdessa sitten seuraavana päivänä rekisteröintikatsastukseen, jossa todettiin kaiken muun olevan ok paitsi oikean puolen takaiskarin heilahduksenvaimennuskyky on 15% ja lähivalot osoittavat liian ylös. Alusta oli täysin ruosteeton ja kaikki muukin kaikin puolin kunnossa. Samoin siinä kun valot olivat päällä koko ajan sun muuta, niin pois päästessäni sehän ei lähtenyt käyntiin. Ok, akku on hyvä idea uusia samalla. Ajelin tien toiselle puolelle autohuoltoon varamaan aikaa iskunvaimentimien vaihtoon, valojen suuntaukseen, öljynvaihtoon ja muiden nesteiden tarkastukseen. Sain ajan seuraavalle viikolle ja suuntasin siitä tulliin viemään loputkin paperit mukanani.

Rekisteröintikatsastus

Rekisteröintikatsastus

Lahden tullissa asiointi olikin jo merkittävästi miellyttävämpää kuin Turussa, täällä oltiin oikein ystävällisiä ja auttavaisia sen kanssa mitä mihinkin kohtaan pitää lomakkeisiin kirjoitella.

Ensimmäinen vakuutus Nordeasta ennen IFiin vaihtoa

Ensimmäinen vakuutus Nordeasta ennen IFiin vaihtoa

Iskunvaimenninhuolto

Iskunvaimenninhuolto

Huollon jälkeen katsastuksen jälkitarkastukseen ja hyväksytty tarkastuskortti mukaan. Rekisteröintipaperit saa sitten autoveropäätöksen jälkeen samasta paikasta.

Rekisteröintikatsastuksen jälkitarkastus

Rekisteröintikatsastuksen jälkitarkastus

Kilvet

Kilvet

Niin ja ilmeisesti saan ajella noilla saksalaisilla export-kilvillä ihan huoletta. Kysyin tullista, sanoivat että ajele niillä vaan. Kysyin katsastuksesta, sanoivat että ajele niillä vaan. Uudet kilvet saa sitten katsastuksesta joskus aikanaan kun veropäätöskin on tullut ja maksettu. Joten, ei kai pitäisi olla kenelläkään sen ihmeempää sanottavaa asiaan, onhan ne rekisterikilvet…

Subaru

Subaru

Laskeskelin vähän kulujakin, joihin en laske mukaan mitään erityisiä yöpymiskuluja sukulaisten luona – kyseessä oli kuitenkin lomareissu. Sama pätee käytännössä ruokakuluihin, jotain pitää joka tapauksessa syödä.

Kuluja matkasta on tullut siis seuraavasti:

Lentoliput Helsinki-Vantaa – Frankfurt, SAS: 135.17e
Junamatka Frankfurt – Bad Salzungen, Deutsche Bahn: 61.00e
Auto: 6990.00e
Lisävarusteet, renkaat, kattotelineet, soitin, vahvistin, ym.: 1400.00e
Rekisteröinti, vakuutukset, kilvet: 296.00e
Hotelliyöpyminen 2 yötä, Bad Salzungen: 110.00e
Bensiiniä ajomatkaan Bad Salzungen – Tukholma: 240.00e
Tietullit Tanska ja Ruotsi: 56.54e
Laivamatka Tukholma-Turku, Viking Line: 60.50e

Rekisteröintikatsastus, K1-Katsastajat: 178.00e
Katsastuksen jälkitarkastus: 15.00e
Öljynvaihto, iskunvaimentimet, suojakumit, ym.: 640.00e
Uusi akku, Motonet: 85.50e
Autovero: 4364,22e

Yhteensä: 14631,93e

Ei niin välttämättömät kulut:
Renkaanpaikkaussarja, Motonet: 39.00e
ISO-liitin radiolle, Motonet: 2.80e
Renkaiden suojapussit, Lidl: 5.99e
Rengaskuusi, Lidl: 9.99e
Nokian autolaturi, Saturn: 9.99e
Rattilukko, Tarjoustalo: 18.90e

Tämmöinen reissu nyt ollut.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  

  

  

LOLSillyBeautyLashesCuteShyBlushKissedIn LoveDroolGiggleSnickerHeh!SmirkWiltWeepIDKStruggleSide FrownDazedHypnotizedSweatEek!Roll EyesSarcasmDisdainSmugMoney MouthFoot in MouthShut MouthQuietShameBeat UpMeanEvil GrinGrit TeethShoutPissed OffReally PissedMad RazzDrunken RazzSickYawnSleepyDanceClapJumpHandshakeHigh FiveHug LeftHug RightKiss BlowKissingByeGo AwayCall MeOn the PhoneSecretMeetingWavingStopTime OutTalk to the HandLoserLyingDOH!Fingers CrossedWaitingSuspenseTremblePrayWorshipStarvingEatVictoryCurse